Yksin ei ole hyvä

09.10.2018

Yksinäisiä ja yksinäisyydestä kärsiviä on Suomessa paljon. Vanheneva Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia asunnoissaan. Auttava puhelin täyttyi kesällä lasten ja nuorten puheluista, kun he etsivät aikuista, jolle puhua. Vapaaehtoistyössä yksinäiset tulivat ensimmäisenä sankoin joukoin vastaan. Ja yksin voi olla myös joukossa, muiden kanssa. 

Yksinäisyys käy mielen päälle, se on ihmisen luonto. Yksinäisyys kietoutuu usein yhteen masennuksen, sairauksien, päihteiden ja muiden ongelmien kanssa. Yhteisö, suku tai naapuri eivät tule enää avuksi tai juttelemaan. Ihmiset ovat kiireisiä ja tuijottavat laitteitaan, kohtaamiseen ja pysähtymiseen ei tahdo löytyä aikaa. Mutta löytyy, jos haluan. 

Terapia voisi olla yksi keino auttaa yksinäisiä löytämään uusia kanavia yksinäisyydestä ja ongelmista ulos, ja ainakin siellä yksinäisellä olisi juttukaveri. Jos yksinäisellä vain on varaa siihen. Autamme helpommin niitä, joilla jo on.  

Tekeillä olevassa tutkimuksessani sivutaan yksin asuvia ja yksinäisiä, jotka ovat yksi julkisten palveluiden keskeinen käyttäjäryhmä, mutta myös ryhmä, jota ei nähdä ja joka voitaisiin ottaa huomioon entistä paremmin julkisten palvelujen ja palvelupolkujen suunnittelussa. Vaikutusta voi vain arvailla.  

Auta sinäkin!

Olemme saaneet uuden ongelman aikana, jolloin on helpompaa kuin koskaan olla yhteydessä toisiimme. Minäkin voin olla jonakin päivänä yksinäinen. Tai sinä. Jutteleeko kukaan, onko ketään? Voisinko tänään muistaa jotakuta tai antaa osani yksinäisyyden lievittämiseen? Vaikka jutella vain kun kohdataan. Ystävällisyys ja kohtaaminen eivät maksa mitään, mutta voivat olla paljon arvoisia. Vaihtoehtoja löytyy. 

Punaisen Ristin ystävätoiminta